Elämäni eläimet - suomuisat ja karvaiset

Heippa!

Tänään kirjoitellaan oman elämäni eläinystävistä. Tyyppejä löytyy kuningaspytonista maatiaiskissaan! Haluan tehdä jokaisesta pienen esittely profiilin, jotta pääsette tutustumaan, ketkä saivat minut tälle alalle!

Orochi

 

Orochi on siis minun nykyinen, erittäin rakas kuningasboani, josta olen aiemminkin maininnut. Hän (Jos kiukuttaa, että puhun eläimestä hän-pronomilla, voi harmi.) on hieman yli kaksivuotias ja saapui minulle tuusulalaiselta kasvattajalta. Väritykseltään Orochi on normaali, mutta silti oi, niin kaunis. Poikueeseen kuului neljä käärmettä, joista sain valita yhden. Alkuperäisesti suunnitelmissa oli naaraan hankinta, mutta Orochi vei sydämen ensimmäisestä kuvasta lähtien. (Liitän sen tähän alas!)

Luonteeltaan kaveri on lempeä, eikä puremiakaan ole tapahtunut kuin yksi, josta syytän itseni täysin... Älä käsittele muuttostressistä kärsivää käärmettä! Saat inhottavan pusun. Muuten Orochi on kiltti, tykkää hengailla olkapäillä ja on utelias ympäristöstään.

 

Noke

Jesse aka Noke, rakas kissani, jonka sain ollessani muistaakseni 5-vuotias. Nyt Noke onkin siis jo 18-vuotias herrasmies. Kaveri on maatiaiskissa. Kissa onkin jo menettänyt kuuloaan, vaikka muutenkin on hieman, noh, erityinen. Ollessaan alle vuoden ikäinen, poju päätti hypätä neljännestä kerroksesta alas. Mitään vakavia vammoja ei onneksi tapahtunut, mutta kasvaminen häneltä loppui ja silmät killittävät. Luonteeltaan tämä katti on parasta ikinä. Vaikkakin ääntä lähtee kuin palosireenistä, osaa Noke olla se pelastava enkeli, kun on vaikeaa ja lukea varsinkin minua kuin avointa kirjaa.

 

Nyxx

Viimeisenä esittelen Nyxxin. Nyt Nyxx on jo lentänyt sateenkaari sillan toiselle puolelle. Hän oli siis kuningaspyton naaras, juuri ja juuri kaksivuotias, kun suomutulehdus tuli ja vei toiselle puolelle. Loppuun asti kaveri taisteli ja oli läsnä.

Nyxx oli ensimmäinen käärme, joka näytti minulle, että käärmeilläkin on tunteet ja jonkinlaista kiintymystä omistajaa kohtaan. Nyxx, myös tunnettiin Nypänä, tuli itsenäisesti ulos terraariosta, mikäli sen avasin ja rakasti hengailla rintakehälläni pitkiäkin aikoja, kun katselin televisiota. Nyxx ilmaisi itse, milloin halusi pois, eikä elämänsä aikana kertaakaan purrut minua.

Nyxx oli upea ja kaunis eläin, jota ikävöin ikuisesti.

 

Kuvaaja: Saskia Petäjä

Siinäpä minun elämäni eläimet. Ketkä ovat sinun?